Suomi siirtyy kohti Ruotsin mallia – mutta opimmeko oikeat asiat?

Suo­men hal­li­tus on pi­den­tä­mäs­sä asun­to­lai­no­jen enim­mäi­sai­kaa 35 vuo­teen. Ta­voi­te on ym­mär­ret­tä­vä: pie­nem­mät kuu­kau­sie­rät hel­pot­ta­vat eri­tyi­ses­ti nuor­ten per­hei­den pää­syä asun­to­mark­ki­noil­le ja li­sää­vät ko­ti­ta­louk­sien ta­lou­del­lis­ta liik­ku­ma­va­raa. Sa­mal­la Suo­mi ot­taa kui­ten­kin as­ke­leen koh­ti mal­lia, joka on ol­lut Ruot­sis­sa ar­ki­päi­vää jo pit­kään.

Ruot­sia kat­so­taan usein esi­merk­ki­nä maas­ta, jos­sa val­ti­on­ta­lous on hy­väs­sä kun­nos­sa. Jul­ki­nen vel­ka on sel­väs­ti Suo­mea ma­ta­lam­pi. Sa­mal­la jää kui­ten­kin hel­pos­ti huo­maa­mat­ta, et­tä ko­ko­nais­ku­va ei ole näin yk­sin­ker­tai­nen. Kun mu­kaan las­ke­taan val­ti­on li­säk­si ko­ti­ta­louk­sien ja muun yk­si­tyi­sen sek­to­rin vel­ka, Suo­men ja Ruot­sin ko­ko­nais­vel­kaan­tu­mi­nen suh­tees­sa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen on var­sin lä­hel­lä toi­si­aan. Vel­ka ei siis vält­tä­mät­tä ole Ruot­sis­sa vä­häi­sem­pää – se vain si­jait­see eri pai­kas­sa.

Tämä he­rät­tää olen­nai­sen ky­sy­myk­sen: kum­pi on vaa­ral­li­sem­paa, val­ti­on vai kan­sa­lais­ten vel­kaan­tu­mi­nen? Jul­ki­nen vel­ka on tie­tys­sä mie­les­sä va­kaam­paa, kos­ka val­tio voi ve­rot­taa, uu­del­leen­ra­hoit­taa vel­ko­jaan ja ja­kaa ris­kiä koko yh­teis­kun­nan kes­ken. Toi­saal­ta kor­kea val­ti­on­vel­ka syö tu­le­vien vuo­sien liik­ku­ma­va­raa, kas­vat­taa kor­ko­me­no­ja ja hei­ken­tää ky­kyä vas­ta­ta krii­sei­hin.

Ko­ti­ta­louk­sien vel­ka on ha­jau­tet­tua, mut­ta sa­mal­la ar­mot­to­mam­paa. Kor­ko­jen nou­su, työt­tö­myys tai asun­to­mark­ki­noi­den heik­ke­ne­mi­nen nä­ky­vät no­pe­as­ti ta­val­lis­ten per­hei­den ar­jes­sa. Ruot­sis­sa tätä ris­kiä on kui­ten­kin ta­sa­pai­not­ta­nut vah­vem­pi si­joi­tus­kult­tuu­ri. Pit­kä lai­na-ai­ka ei ole ol­lut vain tapa li­sä­tä ku­lu­tus­ta, vaan myös kei­no va­paut­taa kas­sa­vir­taa si­joit­ta­mi­seen ja va­ral­li­suu­den ra­ken­ta­mi­seen.

Suo­mes­sa ke­hi­tys on ol­lut toi­sen­lai­nen. Vii­me vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na vel­ka­vi­pua kas­va­tet­tiin mer­kit­tä­väs­ti ta­lo­yh­ti­ö­lai­no­jen kaut­ta. Uu­dis­koh­teis­sa suu­ri yh­ti­ö­lai­na ja pie­ni myyn­ti­hin­ta loi­vat hel­pos­ti mie­li­ku­van edul­li­ses­ta asu­mi­ses­ta, vaik­ka to­del­li­nen vel­ka­taak­ka oli huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­pi. Tämä vää­ris­ti mark­ki­noi­ta, li­sä­si ris­ki­not­toa ja loi osal­taan kup­la­mai­sia piir­tei­tä asun­to­mark­ki­noil­le.

Nyt hen­ki­lö­koh­tais­ten asun­to­lai­no­jen lai­na-ai­ko­ja pi­den­ne­tään. Muu­tos ei vält­tä­mät­tä ole huo­no. On­gel­ma syn­tyy vain, jos omak­sum­me Ruot­sin mal­lis­ta ve­lan mut­ta em­me sitä ta­lous­kult­tuu­ria, jos­sa va­pau­tu­vaa kas­sa­vir­taa käy­te­tään myös va­ral­li­suu­den ra­ken­ta­mi­seen. Jos pie­nem­mät kuu­kau­sie­rät muut­tu­vat vain ku­lu­tuk­sek­si, lop­pu­tu­lok­se­na on enem­män vel­kaa il­man enem­män va­ral­li­suut­ta.

Lo­pul­ta ky­sy­mys ei ole lai­na-ajas­ta, vaan sii­tä, syn­tyy­kö ve­lan rin­nal­le va­ral­li­suut­ta.

TIMO KAL­LIO

Eri­kois­ham­mas­lää­kä­ri

In­koo